Armas Järnefelt -projekti lähestyy loppuaan. Kaksi kiireistä päivää Tukholmassa tuovat hiukan lisävaloa. Kungliga Biblioteketin käsikirjoituskokoelmasta löytyy muutama, toistaiseksi piiloon jäänyt kirje. Mielenkiintoisinta on kuitenkin istua Filmhusetissa katsomassa Laulu tulipunaisesta kukasta -elokuvan aineistoja. Ruotsalaisen mykkäelokuvatutkimuksen pioneeri Gösta Werner on koonnut materiaaleja siisteiksi kansioksi, ja sieltä löytyy myös Laulun ensi-iltailmoitus. Armas Järnefeltin säveltämä musiikki on varmaankin pohjoismaiden ensimmäinen mykkäelokuvaan sävelletty originaalimusiikki. Ensiesitys oli Röda kvarn -teatterissa, ja Armas johti itse esityksen. Selvää on, että Johannes Linnankosken romaaniin perutuvaan teokseen haluttiin suomalaisviritystä. Ehkä ohjaaja Mauritz Stiller halusi tuoda esiin hiljattain itsenäistyneen naapurimaan kulttuurielämää. Suomalaistaustainen oli myös Laulun naispääosaa esittänyt Edith Erastoff.Jo Gösta Werner näyttää havainneen, ettei musiikkia lopulta esitetty kovinkaan usein. Wernerin pyydykseen on jäänyt Kööpenhaminan ensi-illan musiikkiohjelma, joka oli ajan tavan mukaan koostettu lyhyistä klassisista numeroista. Sibeliuksen Valse triste oli sentään päässyt mukaan. Todennäköistä on, että Järnefeltin musiikkia soitettiin Tukholman ohella ainakin Göteborgissa ja Malmössä.
Aikalaiskritiikkien perusteella näyttää siltä, etteivät kaikki kuuntelijat ymmärtäneet, että oli todella kyse sävellyksestä eikä sovituksesta. Musiikkiin oli selvästi panostettu, mutta kriitikot kiinnittivät hovikapellimestarin läsnäoloon yllättävän vähän huomiota. Kiinnostavaa on sen sijaan nähdä, että tuotantoyhtiö panosti Järnefeltiin merkittävästi. Englanninkielisessä esitteessä kehotetaan elokuvateattereita ja maahantuojia ostamaan myös partituuri, jonka sai kätevästi suoraan elokuvayhtiöltä. Arvattavaksi jää, kuinka paljon nuotteja todella toimitettiin. Tuskin kovin paljoa, sillä originaalimusiikki teki hankinnasta kalliin. Ulkomaille myytäessä suomalaisuus sai jäädä yleisskandinaavisuuden alle: "The soul of lands of mountain, forest and lake - such lands as Norway, Sweden and Finland, finds voice in a multitude of beautiful folk melodies, many merry enough, but the majority in a subdued, minor key as best suiting the temperament of peoples living amid wood and waters with their thousand mysterious songhings and whisperings." Kansanluonnetta rakennettiin vahvasti luonnontunteen pohjalle - mutta tässähän ei ole mitään yllättävä.
Luonnosta tulikin mieleen: Humlegårdenissa kevätkukat olivat jo nostaneet päänsä talvisateen piiskaamasta ruohikosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti